Rakkaita ihmisiä ja eläimiä
Perheeseeni kuuluu puolisoni ja kollegani Antti Kaikkonen sekä berninpaimenkoira Amigo. Asumme kahta kotia; itse asun Hämeenlinnassa Hirsimäessä ja Antti Tuusulan Kellokoskella. Lisäksi perheeseen kuuluu Wilma-hevonen, joka asustelee vuokratallissa.
Olen asunut pitkään Hämeenlinnassa. Olen syntynyt ja käynyt kouluni Riihimäellä, missä vanhempani asuvat edelleen. Meillä on varsin lämmin ja tiivis perhepiiri ja kokoonnumme usein, sisarukset perheineen, vanhempieni luona. Veljieni lapset, Joonas, Delila, Onni ja Emilio ovat ihania, lapsia, joiden kanssa on mukava peuhata. Perhepiirimme on varsin kansainvälinen, sillä perhepiiriimme kuuluu etelä-amerikkalaisia, joten espanjasta ja salsasta on tullutkin osa elämäänne. Nuoruudessani perheemme toimi myös tukiperheenä yksin maahan saapuneelle vietnamilaiselle pakolaistytölle, joka vietti meillä murrosikäni aikoihin paljon aikaa ja oli vähän kuin siskoni, ennen kuin hänen vanhempansa myöhemmin tulivat Suomeen.
Kotoani olen ammentanut arvot ja aatteeni. Kotona on aina painotettu, että heikoimmista tulee huolehtia ja keskusteltu yhteiskunnallisista kysymyksistä. Vanhempani ovat tehneet työuran isä opetus-ja koulutuspuolen ja äiti perusturvan asioiden parissa. Äidin jalan jälkiä huomaan tallustelleeni työurallani. Samanlaista tulisieluista sosiaali- ja terveystoimen puolesta puhumista ja heikompien puolustamista meistä löytyykin, mutta myös nuo opetuspuolen kysymykset kyllä kiinnostavat.
Tärkeitä ihmisiä minulle olivat myös isovanhempani, jotka ovat jo nukkuneet pois. Kaunis muisto on äidin äitini viimeisistä hetkistä, kun saattohoitokodissa talvipuutarhassa pidimme toisiamme käsistä. Hän oli toinen äitini ja idolini. Hyvä ihminen kaikille. Äidin isä oli politiikassa ja häneltä varmaan kipinän vereeni olen vahvimmin saanutkin. Tärkeä oli myös viisas isän äiti, joka asui Tampereella 99-vuotiaaksi. Viimeiset ajat hän asui Koukkuniemen vanhainkodissa. Tampereella opiskellessani auttelin paljon isoäitiäni, hänen silloin asuessa vielä kotonaan. Vanhustenhuollon kysymykset ovatkin myös isoäitini kautta tulleet konkreettisesti tutuiksi.
Opiskeluaikanani asuin eri paikkakunnilla ja välillä kävin Ecuadorissakin töissä. Hämeenlinnaan olen kuitenkin ihastunut, tämä on minun kaupunkini. Humppilan kunnassa ehdin myös pitää toista majaani hetken aikaa ja kesät olen asunut nuoruudessani Padasjoella, missä hevoseni oli laitumella ja missä ystäväni kanssa nautimme maalaiskesistä ja ratsastusreiteistä. Maaseutu on minulle hyvin rakasta, ja luonnonläheisyys hyvin tärkeää. Ei olisi ihme, jos jonain päivänä asuisin maaseudulla eläin- ja lapsikatraan kanssa…
copyright dekomania 2006