KIRJALLINEN KYSYMYS

Päihdeongelmista kärsivien oikeuksien toteutuminen ja hoitoon pääsy

Eduskunnan puhemiehelle

Päihdeongelmat ja niihin liittyvät muut sosiaaliset ongelmat koskettavat yhä useampia ihmisiä ja perheitä maassamme. Näistä seuraa vakavia inhimillisiä ja taloudellisia seurauksia yhteiskunnalle. Esimerkiksi alkoholiperäisten sairauksien ja alkoholimyrkytysten aiheuttamat kuolemat ovat kaksinkertaistuneet viimeisten kahdenkymmenen vuoden aikana. Alkoholi on myös suurin syy työikäisten kuolemiin sekä miehillä, että naisilla. Huolestuttavaa on myös huumekuolemien kasvu viime vuosina.

Päihdeongelmista aiheutuneet kustannukset yhteiskunnalle eri toimialojen kautta ovat hyvin suuret esim. lastensuojelun, terveyspalveluiden, onnettomuuksien ja rikollisuuden, työkyvyttömyyden ja sairauspoissaolojen kautta. Päihdeongelmista kärsivien ja heidän läheisten inhimillistä hätää ei voi kukaan vähätellä. Päihdeongelmien yleisyydestä huolimatta, ei heidän tarpeensa tule yhteiskunnassa riittävästi huomioiduksi. Monet tutkimukset ja selvitykset ovatkin osoittaneet, että juuri mielenterveys- ja päihdeongelmista kärsivien tarpeisiin on yhteiskunta onnistunut vastaamaan kaikkein heikoimmin.

Päihdeongelmista kärsivien hoitoon pääsyssä on ollut pitkään ongelmia, mutta nyt kuntatalouden vaikeana aikana, ovat ongelmat kärjistyneet. Monet päihdekuntoutuslaitokset ovat taloudellisissa vaikeuksissa ja asiakkaat eivät ole saaneet tarvitsemaansa hoitoa. Samaan aikaan, kun päihdeongelmat ovat maassamme kasvaneet, on maksusitoumusten saaminen päihdekuntoutukseen vaikeutunut. Maksusitoumuksia ei aiemminkaan aina ole saanut tarvittaessa tai riittävän pitkiksi kuntoutusjaksoiksi. Monissa päihdekuntoutusyksiköissä on tyhjiä paikkoja, jopa mm. perheosastoilla.

Päihdepuolen budjetit ovat etenkin monissa pienissä kunnissa niin pienet, etteivät ne läheskään aina mahdollista kaikkien tarvitsevien hoitoon pääsyä, saati tarvittavan pituisia jaksoja. Nyt vaikuttaa siltä, että päihdepanostukset ovat kunnan vaikean taloustilanteen vuoksi entisestään supistuneet. Viestiä asiasta on tullut monista päihdekuntoutusyksiköistä. Tämä siitä huolimatta, että hoidettuna päihdeongelmista koituu suuret säästöt pitkällä juoksulla yhteiskunnalle. Esimerkiksi työurien pidentämistä mietittäessä tulisi päihdekuntoutus nostaa aivan erityiseen asemaan, sillä päihde- ja mielenterveyssyyt ovat yleisin ennen aikaisen eläköitymisen syy. Silti työikäisten ja työelämässä olevien päihdekuntoutukseen pääsyssä on ongelmia. Myös sosiaalialan korkeasti koulutettujen ammattijärjestö Talentia on kiinnittänyt tähän asiaan huomiota ja esittänyt, että päihdekuntoutus nostettaisiin työurien pidentämiseen tähtäävässä työryhmässä esiin.

Päihdeongelmista kärsivät eivät useinkaan ole kovimpia puolustamaan itseään ja omia oikeuksiaan. He kantelevat huonosta kohtelusta tai riittämättömistä palveluista harvoin. Päihdeongelmista kärsivillä ei ole myöskään puolestapuhujia samalla lailla kuin monella muulla väestöryhmällä. Tämän vuoksi päihdepalveluista on helppo säästää.

Olisi erityisen tärkeää, että valtion tasolla seurattaisiin nykyistä vahvemmin päihdeongelmaisten oikeuksien toteutumista, ohjattaisiin päihdepalveluihin riittävät resurssit ja velvoitettaisiin kunnat huolehtimaan päihdepalveluiden riittävyydestä. Esimerkiksi oikeusasiamiehen mahdollisuuksia selvittää kohdennetusti päihdeongelmaisten oikeuksien toteutumista tulisi harkita.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Onko hallitus tietoinen päihdeongelmaisten vaikeuksista saada tarvitsemaansa palvelua ja päihdekuntoutusyksiköiden taloudellisista vaikeuksista? Mitä hallitus aikoo tehdä varmistaakseen päihdeongelmista kärsiville palveluiden saannin ja sosiaalisten oikeuksien toteutumisen?


Helsingissä 12. päivänä toukokuuta 2010

Satu Taiveaho /sd