KIRJALLINEN KYSYMYS

Eläinsuojeluvalvonnan turvaaminen

Eduskunnan puhemiehelle

Virkaeläinlääkäreiden vuonna 2008 tehdystä noin 3300 eläinsuojelutarkastuksesta 41 prosentissa todettiin eläinten hyvinvointisäädösten laiminlyöntejä. Vakavia laiminlyöntejä ilmeni noin 4 prosentissa tuotantoeläimiin liittyen ja 15 prosentissa lemmikkieläimiin kohdistuen. Yksin pääkaupunkiseudulla paljastui yli 130 laiminlyöntiä. On myös muistettava, että eläimiä kasvatetaan yhä suuremmissa yksiköissä. Siten laiminlyönnin yhteydessä kärsimään joutuvia eläimiä on yleensä kymmenittäin, jopa sadoittain. Lisäksi monet eläinrääkkäystapaukset tai eläinten huono kohtelu eivät tule koskaan viranomaisten tietoon. Yhä useammin viranomaiset saavat tiedon eläinten huonosta kohtelusta vasta silloin, kun pahin on jo ehtinyt tapahtua.

Joulun alla sikatilojen huonot olosuhteet ja keväämmällä turkistarhojen tilanne sekä eläinten kohtelu nousivat taas vahvasti esiin. Eräs keskeinen syy kaikkiin edellä mainittuihin ongelmiin on eläinsuojeluvalvonnan puute. Tämän on huomannut myös Euroopan komissio, jonka Elintarvike- ja eläinlääkintätoimisto (FVO) on esittänyt erityishuolensa Suomen uusintaeläinsuojelutarkastuksista. Tarvitaan lisää resursseja eläinsuojeluvalvontaan, mutta myös yhteistyötä ja koulutusta eri valvontaviranomaisten välillä.

Eläinsuojeluvalvonnasta vastaa eläinsuojelulain mukaan maa- ja metsätalousministeriö, aluehallintovirastot (AVI), kuntien eläinlääkärit, poliisi, terveystarkastaja, tarkastuseläinlääkäri sekä rajaeläinlääkäri. Päätoimisia eläinsuojelutarkastuksia tekeviä viranomaisia on Suomessa vain kaksi eläinsuojeluvalvojaa ja yksi eläinsuojelueläinlääkäri. Eläinsuojeluvalvonta kuuluu Suomessa viranomaisille, mutta sen osoittauduttua riittämättömäksi, vapaaehtoistyö on noussut välttämättömään ja tärkeään asemaan. Viranomaisten lisäksi tarkastuksia tekeekin yli sata Suomen eläinsuojeluyhdistyksen kouluttamaa eläinsuojeluvalvojaa ja -neuvojaa. He työskentelevät vapaaehtoisina eivätkä saa työstään palkkaa. Kuusi heistä toimii AVIen valtuuttamina. Vapaaehtoisen työvoiman panos ja merkitys on tärkeää ja heidän koulutukseensa tulee kiinnittää erityistä huomiota ja varata siihen riittävät resurssit. Vapaaehtoisia valvojia on kuitenkin alueellisesti epätasa-arvoisesti.

Eläinsuojeluvalvojan tehtävää eläinlääkäreillä voi vaikeuttaa myös se, että työntekijällä on tilanteessa kaksoisrooli, sekä asiakasta palvelevana ja laskuttavana eläinlääkärinä ja toisaalta eläinsuojeluvalvojana. Erityisesti pienissä kunnissa kunnan eläinlääkäreillä tilanne voi olla kiusallinen ja hankala. Olisikin perustettava esimerkiksi seudullisesti erityisiä eläinsuojeluvalvojien virkoja.

Marraskuussa voimaan tullut eläinlääkintähuoltolaki toi 15 uutta AVI-eläinlääkärin virkaa Suomeen. On esitetty, että heidän tehtäviinsä kuuluvat eläinsuojeluvalvontakäynnit. Se onkin osaltaan totta, mutta tosiasiassa epäilyksiin perustuviin valvontakäynteihin heillä ei tule olemaan riittävässä määrin resursseja, vaan heidän tehtävänsä liittyvät hallinnollisiin töihin ja EU-eläinsuojelutarkastuksiin. Uusien AVI-virkojen perustaminen ei siis poista riittävästi valvontaongelmaa.

Eläinsuojeluvalvonta on sen suuntaista työtä, joka yleensä kuuluu julkisen sektorin vastuulle. Nyt vastuu sen toteutumisesta on pitkälti vapaaehtoisten valvojien varassa. Heidän mahdollisuutensa toimia ovat rajalliset, esimerkiksi aikataulullisista ja taloudellisista syistä.

Ihmisillä on vastuu eläinten hyvinvoinnista, eikä meillä ole oikeutta tuottaa eläimille kärsimystä. On meidän tehtävämme turvata eläimille suotuisat elinolosuhteet ja poistaa haitat sen saavuttamisen tieltä. Resursseja eläinsuojeluvalvontaan on lisättävä ja sen toimintaa on tehostettava.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Mihin toimiin hallitus aikoo ryhtyä taatakseen eläinsuojeluvalvonnalle riittävät resurssit ja eläinsuojeluvalvonnan alueellisen tasa-arvon?


Helsingissä 19 päivänä toukokuuta 2010

Satu Taiveaho /sd